Tiedusteluvalvontavaltuutettu antoi eduskunnan puolustusvaliokunnalle lausunnon hallituksen esityksestä laiksi sotilastiedustelusta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Lausunto
Tiedusteluvalvonta

Nostan seuraavassa ensin esiin eräitä tiedustelulainsäädännön kehittämistä koskevia yleisiä näkökohtia ja esitän sen jälkeen joitakin säännösehdotuskohtaisia huomioita. Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan useissa kohdin tiedusteluvalvontavaltuutetun harjoittamaan tiedustelutoiminnan lainmukaisuuden valvontaan. Esiin nostamani näkökohdat ja esittämäni huomiot liittyvät sen vuoksi erityisesti tehokkaan laillisuusvalvonnan mahdollistumiseen. Tehokasta toimivaltuuksien käyttöä koskevien päätösten tekemisen ja toimeenpanon lainmukaisuuden valvontaa tukevat sääntelyn selkeys sekä toimivaltuuksien käytölle laissa tai yksittäistapauskohtaisissa päätöksissä asetut riittävät täsmälliset ja tarkkarajaiset rajaukset ja ehdot.

Tiedustelulainsäädännön kehittäminen

Kun tiedusteluviranomaisten tiedustelupalvelutoiminnan ja tiedusteluviranomaisten turvallisuuspalvelutoiminnan tarkoitukset ja vaikutukset ovat osin erilaisia, voisi pitemmällä tähtäyksellä olla perusteltua harkita tiedustelupalvelutoimintaa koskevan sääntelyn ja turvallisuuspalvelutoimintaa koskevan sääntelyn eriyttämistä toisistaan. Tiedustelupalvelutoimintaan liittyvällä strategisen tason tiedonhankinnalla tuetaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittista päätöksentekoa sekä turvallisuus- ja puolustussuunnittelua, kun turvallisuuspalvelutoimintaan liittyvän operatiivisen tason tiedonhankinnan tarkoituksena on puolestaan lähinnä tukea turvallisuusviranomaisten toimintaa. Oma kysymyksensä on niin kutsutun rynnäkkötarkkailun kaltainen taktisen tason tiedonhankinta viranomaistoimenpiteiden turvalliseksi suorittamiseksi. Turvallisuuspalvelutoiminnassa tiedonhankinnan kohteena on rangaistava ja muu kansallista turvallisuutta uhkaava toiminta, kun tiedustelupalvelutoiminnassa voi tiedonhankinnan kohteena olla lähtökohtaisesti muukin kansalliseen turvallisuuteen vaikuttava toiminta. Tiedonhankinnan kohteiden jaottelua vaikeuttaa valtion sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sekä ei-sotilaallisten ja sotilaallisten uhkien välisten rajojen hämärtyminen erityisesti digitaalisessa toimintaympäristössä. Hämärtyä voivat tällöin myös normaaliolojen, normaaliolojen vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen väliset rajat. Normaaliolojen vakavat häiriötilanteet ja poikkeusolot liittyvät varsinkin valtiollisten toimijoiden aiheuttamiin uhkiin.

Turvallisuuspalvelutoiminnan ja tiedustelupalvelutoiminnan välillä voi olla eroja myös sen suhteen, kohdennetaanko tiedonhankinta henkilöiden, useiden henkilöiden muodostamien henkilöryhmien, organisaatioiden vai teknisten laitteiden toimintaan. Tekniset laitteet voivat olla tunnistettavan tai tunnistamattomaksi jäävän henkilön kuljettamia tai etäohjaamia taikka autonomisesti toimivia. Tiedonhankintaa voidaan kohdentaa myös kalustoon ja rakennelmiin sekä maasto-olosuhteisiin. Rikostorjunnasta lainattuun henkilöperustaiseen sääntelytapaan voi liittyä sekä tiedonhankinnan kohdentamisen että tiedonhankintatoimenpiteiden kohdistamisen osalta haasteita silloin, kun tiedonhankinta kohdennetaan tai tiedonhankintatoimenpiteet kohdistetaan muihin kuin henkilöihin. Tiedustelupalvelutoimintaan liittyvällä tiedonhankinnalla ei ole yleensä välittömiä yksittäisiin henkilöihin kohdistuvia oikeusvaikutuksia, kun turvallisuuspalvelutoimintaan liittyvällä tiedonhankinnalla voi sellaisia olla. Tiedustelumenetelmän käytön avulla saadun tiedon rikostorjuntaan luovuttamista rajoittavan niin kutsutun palomuurisääntelyn tarpeeseen voi vaikuttaa tiedustelupalvelutoiminnan ja turvallisuuspalvelutoiminnan erilaiseen luonteeseen liittyen toisaalta se, kuinka paljon tiedonhankinnan tarkoitus eroaa rikostorjunnan tarkoituksesta, ja toisaalta se, millaisia oikeusvaikutuksia tiedonhankinnalla on yksittäisten henkilöiden oikeusasemaan. Oma kysymyksensä on kaavailtu uhkaperusteinen rikostiedustelu, joka lähestyy luonteeltaan turvallisuuspalvelutoimintaa. Eduskunnan käsiteltävinä ovat poliisin ja Rajavartiolaitoksen uhkaperusteista rikostiedustelua koskevat hallituksen esitykset HE 121/2026 vp ja HE 140/2026 vp.

Oma haasteensa on tietojen hankkimista ja tietojen käsittelyä koskevan sääntelyn yhteensovittaminen. Viranomaisen tietojen saantiin vaikuttavasta sääntelystä muodostuu moniulotteinen viranomaisen tiedonhankintatoimivaltuuksista ja tiedonsaantioikeuksista koostuva kokonaisuutensa. Tiedonhankintatoimivaltuuksia käytettäessä tiedot voidaan saada tietojen luovuttajalta tai viranomaisen omin toimin. Viranomaisen tiedonhankintatoimivaltuudeksi muotoiltu toimivaltuus luo viranomaiselle lähtökohtaisesti mahdollisuuden saada tiedot tietojen luovuttajalta eli tietojen luovuttajalle oikeuden luovuttaa tiedot viranomaiselle. Viranomaisen tiedonhankintatoimivaltuus ja tietojen luovuttajan avustamisvelvollisuus luovat yhdessä viranomaiselle oikeuden saada tiedot tietojen luovuttajalta eli tietojen luovuttajalle velvollisuuden luovuttaa tiedot viranomaiselle. Viranomaisen tiedonhankintatoimivaltuuteen perustuvaan oikeuteen hankkia tiedot viranomaisen omin toimin liittyy myös viranomaisen oikeus asentaa tietojen hankkimiseen käytettävä laite, menetelmä tai ohjelmisto toimenpiteen kohteeseen. Viranomaisen tiedonsaantioikeus luo viranomaiselle oikeuden saada tiedot tietojen luovuttajalta eli tietojen luovuttajalle velvollisuuden luovuttaa tiedot viranomaiselle. Tiedonhankintatoimivaltuudet voivat olla viranomaisten tiedustelutoimintaan liittyviä tarkkailutyyppisiä toimivaltuuksia tai viranomaisten valvontatoimintaan liittyviä yleisvalvontatyyppisiä toimivaltuuksia. Tiedustelutoiminta ja valvontatoiminta ovat sinällään viranomaisten eri tehtäväalueita. Valvontatoiminnassa voi olla kyse muun muassa rajavalvonnasta ja aluevalvonnasta. Tiedonhankintatoimivaltuuksia käyttämällä hankittujen tietojen käsittelyn sääntely liittyy tietojenkäsittelyprosessiin, jonka vaiheita ovat tiedonhankintatoimenpiteen kohdistaminen, tietojen poimiminen tiedonhankintatoimenpiteellä, jatkokäsiteltävien tietojen seulominen poimituista tiedoista ja seulottujen tietojen analysoiminen. Tiedonhankinnan tarkoitettujen kohteiden ja tiedonhankinnan kohteiksi tosiasiallisesti joutuneiden sivullisten oikeusasemaan voi vaikuttaa se, onko tietojen käsittely tietojenkäsittelyprosessin eri vaiheissa manuaalista vai automatisoitu, ja se, onko tietojenkäsittelyprosessin eri vaiheita mahdollisesti eriytetty organisatorisesti. Tietojen käsittelyn automatisoinnissa voidaan hyödyntää myös tekoälyä. Tietojen käsittelyn automatisoinnilla voi olla tiedonhankinnan kohteiden oikeussuojan ja tiedusteluviranomaisten tehtävien toteuttamisen onnistumisen näkökulmasta sekä etuja että haittoja tietojen manuaaliseen käsittelyyn verrattuna.

Alun perin toisenlaiseen toimintaympäristöön tarkoitetun sääntelyrakenteen käyttäminen nopeasti kehittyvässä digitaalisessa toimintaympäristössä on haasteellista. Digitaalisessa toimintaympäristössä voi syntyä tarve uusille toimivaltuuksille ja aikaisempien toimivaltuuksien laajentamiselle. Uusista toimivaltuuksista tai aikaisempien toimivaltuuksien laajennuksista säädettäessä joudutaan hakemaan tasapainoa toimivaltuussääntelyn teknologianeutraalisuuden sekä toimivaltuussääntelyn riittävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden välillä. Teknologianeutraaliin toimivaltuussääntelyyn voi liittyä haasteita toimivaltuuksien tulkinnanvaraisuuden ja laaja-alaisuuden osalta. Sääntely voi johtaa myös eri tiedonhankintatoimivaltuuksien keskinäiseen päällekkäisyyteen, eri tiedonsaantioikeuksien keskinäiseen päällekkäisyyteen sekä tiedonhankintatoimivaltuuksien ja tiedonsaantioikeuksien keskinäiseen päällekkäisyyteen. Tällöin herää myös kysymys säännösten keskinäisestä soveltamisjärjestyksestä niiden osittaisen päällekkäisyyden tilanteissa.

Sääntelyn tulkintaa ja soveltamista koskevien epäselvyyksien välttämiseksi eri viranomaisten samankaltaisia tiedonhankintatoimivaltuuksia tai tiedonsaantioikeuksia koskevan sääntelyn olisi perusteltua olla yhdenmukaista esimerkiksi sääntelyssä käytettyjen käsitteiden osalta, jollei erilaiseen sääntelyyn olisi erityistä syytä. Kyse on muun muassa toisaalta Suojelupoliisin ja toisaalta sotilastiedusteluviranomaisten käytettävissä olevia tiedustelumenetelmiä, ehdotettuja uusia poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen käytettävissä olevia rikostiedustelukeinoja, poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien käytettävissä olevia salaisia tiedonhankintakeinoja sekä poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien käytettävissä olevia salaisia pakkokeinoja koskevasta sääntelystä.

Laki sotilastiedustelusta

18 a § Yhteistoiminta Rajavartiolaitoksen kanssa

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uusi pykälä yhteistoiminnasta Rajavartiolaitoksen kanssa. Pykälässä muun muassa mahdollistettaisiin se, että Rajavartiolaitos suorittaisi Rajavartiolaitokselle säädetyn tehtävän yhteydessä sellaisia rajavartiolaissa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä sotilastiedustelutehtävän kannalta.

Vaikka edellä mainittujen toimenpiteiden suorittamista koskevat säännökset olisi sijoitettu sotilastiedustelusta annettuun lakiin ja vaikka toimenpiteet suoritettaisiin sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen pyynnöstä, kyse olisi ehdotettujen säännösten toimivaltuuden sotilastiedusteluviranomaiselta puuttumiseen viittaavan sanamuodon perusteella ilmeisesti Rajavartiolaitoksen toimivaltuudesta. Jos kyse olisi Rajavartiolaitoksen toimivaltuudesta, toimenpiteiden suorittaminen voisi olla tarkoitussidonnaisuuden periaatteen näkökulmasta ongelmallista sellaisessa tilanteessa tai sellaisella tavalla, johon Rajavartiolaitoksella itsellään ei olisi omien tehtäviensä näkökulmasta tarvetta. Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan toisaalta tilanteisiin, joissa Rajavartiolaitoksella olisi myös oma tarve toimenpiteiden suorittamiselle, mutta toisaalta myös tilanteisiin, joissa toimenpiteitä suoritetaan kokonaan tai osittain tiedustelutarkoituksessa. Perusteluissa todetaan, että toimenpiteitä voitaisiin suorittaa paitsi rajavalvontaan liittyvien rajatarkastusten, myös muun muassa vesiliikenteen valvonnan ja alustarkastusten yhteydessä.

33 § Teknisestä laitetarkkailusta päättäminen

Lain pykälää teknisestä laitetarkkailusta päättämisestä ehdotetaan muutettavaksi siten, että teknistä laitetarkkailua koskevassa lupavaatimuksessa ja tuomioistuimen päätöksessä voitaisiin toimenpiteen kohdetta yksilöitäessä käyttää nykyisen toimenpiteen kohteena olevan teknisen laitteen tai ohjelmiston lisäksi vaihtoehtoisesti myös teknistä laitetta tai ohjelmistoa käyttävää henkilöä. Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi momentti, jonka mukaan sotilastiedusteluviranomaisen virkamies päättäisi toimenpiteen kohteena olevista teknistä laitteista tai ohjelmistoista, jos toimenpiteen tuomioistuimen päätöksessä määritettynä kohteena on henkilö.

Ehdotetussa sääntelyssä on sääntelyn riittävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta haasteena se, että henkilön käyttämät tekniset laitteet ja ohjelmistot voivat olla luonteeltaan hyvin monenlaisia. Tämän vuoksi tuomioistuimen voisi olla tarpeen tehdä tiedustelumenetelmän käytön edellytysten täyttymisen arvioinnin yhteydessä myös laite- tai ohjelmistokohtaista arviointia esimerkiksi sen suhteen, kuinka tärkeitä tietynlaiseen tekniseen laitteeseen tai ohjelmistoon kohdistettavalla tiedonhankinnalla saatavat tiedot olisivat kyseisen tiedustelutehtävän kannalta sekä kuinka syvälle niitä hankkimalla puututtaisiin perusoikeuksiin ja kuinka suuri sivullisia koskevien ja muiden tiedustelutehtävän kannalta tarpeettomien tietojen kertymisen riski niiden hankkimiseen liittyisi. Oma päätöksentekomenettelyyn liittyvä kysymyksensä olisi mahdollisuus tuomioistuimen yhdistelmäpäätökseen, jossa tuomioistuimen toteaa henkilöä koskevan päätöksensä yhteydessä myös ne tekniset laitteet ja ohjelmistot, joiden päätöksentekohetkellä tiedetään olevan henkilön käyttämiä. Hallituksen esityksen perusteluissa on tällaiseen mahdollisuuteen viittaava maininta sotilastiedusteluviranomaisen tuomioistuimen henkilöä koskevan päätöksen tekohetken jälkeen henkilön käyttämiksi tunnistamien laitteiden ja ohjelmistojen ilmoittamisesta lupavaatimuksessa uutta lupaa tuomioistuimelta mahdollisesti haettaessa.

36 § Telekuuntelusta ja muusta vastaavasta tietojen hankkimisesta päättäminen

Lain pykälää telekuuntelusta ja muusta vastaavasta tietojen hankkimisesta päättämisestä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä mahdollistettaisiin sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen kiirepäätös telekuuntelun ja tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta osalta. Vastaava mahdollisuus on jo nykyisin olemassa televalvonnan osalta. Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi momentti, jonka mukaan sotilastiedusteluviranomaisen virkamies päättäisi toimenpiteen kohteena olevista teleosoitteista tai telepäätelaitteista, jos toimenpiteen tuomioistuimen määrittämänä kohteena on henkilö.

Sääntelyn riittävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta on merkityksellistä, että telekuunteluun liittyvän toimenpiteen vaihtoehtoisina kohteina olisivat edelleenkin henkilö, teleosoite tai telepäätelaite. Tuomioistuimen voisi olla tarpeen tehdä tiedustelumenetelmän käytön edellytysten täyttymisen arvioinnin yhteydessä myös teleosoite- tai telepäätelaitekohtaista arviointia paitsi sellaisessa nykyisten salaisia tiedonhankintakeinoja ja salaisia pakkokeinoja koskevien säännösten mukaisessa tilanteessa, jossa tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö on tuntematon, myös sellaisessa tilanteessa, jossa samaa teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttävät useat tiedonhankinnan kohteina olevat tunnetut henkilöt, teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttää organisaatiomuotoinen toimija, teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttävät säännönmukaisesti myös täysin sivulliset henkilöt taikka teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttää tekninen laite. Samaa teleosoitetta tai telepäätelaitetta käyttävän usean tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön tilanteessa vaihtoehtona olisi henkilöä koskevan tuomioistuimen päätöksen tekeminen kunkin tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön osalta. Näkemykseni mukaan henkilöä koskevan tuomioistuimen päätöksen piiriin kuuluvat kyseisen henkilön viestinnässään käyttämät teleosoitteet ja telepäätelaitteet, jolloin tiedonhankinta kohdistetaan telekuuntelua koskevien säännösten mukaisesti kyseiseltä henkilöltä lähtöisin oleviin tai hänelle tarkoitettuihin viesteihin. Teleosoite- tai telepäätelaitekohtainen tuomioistuimen päätös on sen sijaan perusteltu teknisen laitteen käyttämään teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen eli tekniseltä laitteelta lähtöiseen oleviin tai sille tarkoitettuihin viesteihin kohdistettavan tiedonhankinnan yhteydessä myös silloin, kun kyseinen tekninen laite itsessään on tiedonhankinnan kohteena olevan henkilön käyttämä. Tekniseltä laitteelta lähtöisin olevat tai sille tarkoitetut viestit voivat olla teknisen laitteen ja henkilön välisiä viestejä teknisen laitteen suunnasta tarkasteltuna tai teknisten laitteiden välisiä viestejä. Myös tässä voi teknisen laitteen luonteesta riippuen olla eroa siinä, kuinka tärkeitä tietyn teknisen laitteen käyttämään teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen kohdistettavalla tiedonhankinnalla saatavat tiedot olisivat kyseisen tiedustelutehtävän kannalta sekä kuinka syvälle niitä hankkimalla puututtaisiin perusoikeuksiin ja kuinka suuri sivullisia koskevien ja muiden tiedustelutehtävän kannalta tarpeettomien tietojen kertymisen riski niiden hankkimiseen liittyisi. Tällaiset teleosoite- tai telepäätelaitekohtaiset seikat voisivat vaikuttaa muissakin edellä mainituissa tilanteissa telekuuntelun ja tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta sekä televalvonnan käytön edellytysten täyttymisen arviointiin. Todettakoon päätöksentekomenettelyyn liittyen, että hallituksen esityksessä ei ehdoteta televalvontaan koskevaan sääntelyyn tehtäväksi samanlaista sotilastiedusteluviranomaisen virkamiehen päätöksentekoa koskevaa lisäystä kuin siinä ehdotetaan tehtäväksi telekuuntelua koskevaan sääntelyyn. Myös tässä oma päätöksentekomenettelyyn liittyvä kysymyksensä olisi mahdollisuus tuomioistuimen yhdistelmäpäätökseen, jossa tuomioistuimen toteaa henkilöä koskevan päätöksensä yhteydessä myös ne teleosoitteet ja telepäätelaitteet, joiden päätöksentekohetkellä tiedetään olevan henkilön käyttämiä. Alkuperäisten siviilitiedustelua ja sotilastiedustelua koskeneiden hallituksen esitysten HE 202/2017 vp ja HE 203/2017 vp perusteluissa on tällaiseen mahdollisuuteen viittaava maininta tuomioistuimelle toimitetussa lupavaatimuksessa yksilöimättömistä teleosoitteista ja telepäätelaitteista. Vastaavasti nyt käsillä olevan hallituksen esityksen perusteluissa on (ilmeisesti kirjoitusvirheen vuoksi teknistä laitetarkkailua koskeva) maininta sotilastiedusteluviranomaisen tuomioistuimen henkilöä koskevan päätöksen tekohetken jälkeen henkilön käyttämiksi tunnistamien laitteiden ja ohjelmistojen (pitäisi olla tässä teleosoitteiden ja telepäätelaitteiden) ilmoittamisesta lupavaatimuksessa uutta lupaa tuomioistuimelta mahdollisesti haettaessa.

Tuomioistuimen lupaa edellyttävien tiedustelumenetelmien käyttöä koskevan päätöksenteon yksi- tai kaksivaiheisuus vaikuttaa myös tiedusteluvalvontavaltuutetun rooliin tällaisten tiedustelumenetelmien käyttöä koskevien päätösten tekemisen ja toimeenpanon lainmukaisuuden valvonnassa. Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi puuttua tuomioistuimen päätökseen kantelemalla käräjäoikeuden päätöksestä tai valittamalla hovioikeuden päätöksestä tiedustelutoiminnan lainmukaisuutta, perus- ja ihmisoikeuksien tiedustelutoiminnassa toteutumista tai oikeusturvan tiedustelutoiminnassa toteutumista ja siihen liittyviä hyviä käytäntöjä koskevilla perusteilla. Perus- ja ihmisoikeuksien tiedustelutoiminnassa toteutumista tukee perusoikeusmyönteinen lain tulkinta ja soveltaminen. Oikeusturvan tiedustelutoiminnassa toteutumista ja siihen liittyviä hyviä käytäntöjä tukevat puolestaan tuomioistuinten päätösten selkeys ja oikeuskäytännön yhtenäisyys. Tiedusteluvalvontavaltuutettu voi puuttua tiedusteluviranomaisen toteuttamaan tuomioistuimen päätöksen toimeenpanoon antamalla tiedusteluviranomaiselle tiedustelumenetelmän käytön keskeyttämistä tai lopettamista koskevan määräyksen, jos tiedusteluvalvontavaltuutettu katsoo tiedusteluviranomaisen toimeenpanevan tuomioistuimen päätöstä lainvastaisella tavalla. Kun tiedustelumenetelmän käyttö perustuu tuomioistuimen päätökseen, tiedusteluvalvontavaltuutetun antama määräys on väliaikainen ja se on saatettava asianomaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos tiedustelumenetelmän käyttö on selvästi tuomioistuimen päätökseen perustumatonta, tiedusteluvalvontavaltuutetun antama määräys on lopullinen eli tällaisen määräyksen osalta ei ole säädetty sen tuomioistuimen käsiteltäväksi saattamisesta. Tiedustelumenetelmän käyttö on selvästi tuomioistuimen päätökseen perustumatonta esimerkiksi silloin, jos tiedonhankintatoimivaltuutta käytettäessä poiketaan tuomioistuimen antaman luvan voimassaoloajasta. Kun tiedusteluvalvontavaltuutettu puuttuu tiedustelumenetelmien käyttöä koskevien päätösten tekemiseen tai toimeenpanoon, kyse voi olla lain tulkintaan liittyvistä oikeuskysymyksiä koskevista näkemyseroista taikka lain soveltamiseen liittyvistä oikeus- ja tosiasiakysymyksiä koskevista näkemyseroista tuomioistuimen ja tiedusteluvalvontavaltuutetun tai tiedusteluviranomaisen ja tiedusteluvalvontavaltuutetun välillä. Telekuuntelun, tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta ja televalvonnan osalta päätösten tekemiseen liittyvät tosiasiakysymykset voivat koskea riittävää näyttöä siitä, että tuomioistuimen henkilöä koskevan päätöksen mukainen henkilö tai tuomioistuimen teleosoitetta tai telepäätelaitetta koskevan päätöksen mukainen teleosoite tai telepäätelaite liittyy tiedonhankinnan kohteena olevaan toimintaan, sekä riittävää näyttöä siitä, että tuomioistuimen henkilöä koskevaa päätöstä tarkentavan tiedusteluviranomaisen teleosoitetta tai telepäätelaitetta koskevan päätöksen mukainen teleosoite tai telepäätelaite on henkilön hallussa oleva tai tämän oletettavasti muuten käyttämä. Päätösten tekemiseen liittyvät oikeuskysymykset voivat koskea sitä, kohdistuuko tuomioistuimen henkilöä koskevaa päätöstä tarkentavan tiedusteluviranomaisen teleosoitetta tai telepäätelaitetta koskevan päätöksen mukainen tiedonhankinta henkilöltä lähtöisin oleviin tai hänelle tarkoitettuihin viesteihin (vrt. edellä mainitut henkilön käyttämältä tekniseltä laitteelta lähtöisin olevat tai sille tarkoitetut viestit). Päätösten toimeenpanoon liittyvät tosiasiakysymykset voivat koskea sitä, onko edelleenkin riittävää näyttöä siitä, että tuomioistuimen henkilöä koskevan päätöksen mukainen henkilö tai tuomioistuimen teleosoitetta tai telepäätelaitetta koskevan päätöksen mukainen teleosoite tai telepäätelaite liittyy tiedonhankinnan kohteena olevaan toimintaan, sekä sitä, onko edelleenkin riittävää näyttöä siitä, että tuomioistuimen henkilöä koskevaa päätöstä tarkentavan tiedusteluviranomaisen teleosoitetta tai telepäätelaitetta koskevan päätöksen mukainen teleosoite tai telepäätelaite on henkilön hallussa oleva tai tämän oletettavasti muuten käyttämä.

42 § Laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ja poisottaminen

Lain pykälää laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisesta ja poisottamisesta ehdotetaan muuttavaksi muun muassa siten, että sotilastiedusteluviranomaisen ulkopuolisella henkilöllä olisi oikeus toteuttaa tiedustelumenetelmän käytön edellyttämä asennus- tai poistamistoimenpide, ja siten, että sotilastiedusteluviranomaisella olisi oikeus käyttää yksityisen tai yhteisön laitetta tai tietojärjestelmää menetelmän tai ohjelmiston asentamiseksi tai poisottamiseksi ja tiedonsiirtämiseksi.

Oma kysymyksensä on se, onko laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista ja poisottamista pidettävä itsenäisenä tiedustelumenetelmänä. Poliisilain 5 a luvun tiedustelumenetelmiä koskevassa 2 §:ssä laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista ja poisottamista ei ole mainittu tiedustelumenetelmiin kuuluvaksi. Tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamista ja tiedusteluvalvontavaltuutetulle tehtäviä ilmoituksia koskevat velvoitteet koskevat vain tiedustelumenetelmiä. Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan kuitenkin tiedusteluvalvontavaltuutetulle ilmoittamiseen sotilastiedusteluviranomaisen ulkopuolisen henkilön toiminnan käsittelyn yhteydessä.

Ehdotetun säännöksen mukaan sotilastiedusteluviranomainen ei saisi aiheuttaa yksityisen tai yhteisön laitetta tai tietojärjestelmää käyttäessään käytettävälle laitteelle tai tietojärjestelmälle vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa. Haitan tai vahingon aiheuttamiseen voisi liittyä vaikeita vastuukysymyksiä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan sotilastiedusteluviranomainen olisi velvollinen korvaamaan vahingon ja haitan, jos toiminnasta aiheutuisi tarpeetonta haittaa. Haitan tai vahingon vähäistä suurempi määrä ja haitan tai vahingon tarpeettomuus ovat kuitenkin eri kysymyksiä. Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan henkilön tai yhteisön mahdollisuuteen tehdä tiedusteluvalvontavaltuutetulle tutkimispyyntö, jos henkilö tai yhteisö epäilisi, että laitetta tai tietojärjestelmää olisi käytetty säännöksessä tarkoitetulla tavalla ja taholle olisi aiheutunut vähäistä suurempaa haittaa sotilastiedusteluviranomaisen toiminnasta. Vaikuttaisi kuitenkin epätodennäköiseltä, että yksityinen tai yhteisö osaisi käytännössä epäillä laitteensa tai tietojärjestelmänsä ongelmien johtuneen sotilastiedusteluviranomaisen toiminnasta.

46 a § Yksinomaan tietoverkossa toteutettava peitetoiminta ja 46 b § Yksinomaan tietoverkossa toteutettavasta peitetoiminnasta päättäminen

Muusta peitetoimintaa koskevasta sääntelystä ehdotetaan eriytettäväksi yksinomaan tietoverkossa toteutettavaa peitetoimintaa koskeva sääntely lisäämällä lakiin kokonaan uudet pykälät yksinomaan tietoverkossa toteutettavasta peitetoiminnasta ja yksinomaan tietoverkossa toteutettavasta peitetoiminnasta päättämisestä.

Yksinomaan tietoverkossa toteutettavaa peitetoimintaa koskevassa päätöksessä olisi mainittava tiedonhankinnan kohteena oleva henkilö tai henkilöryhmä (tosin toisin rinnakkaistekstissä). Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että ehdotettu määritelmäsäännös ei edellyttäisi, että kohteena oleva henkilö tai henkilöryhmä kyettäisiin nimeämään tai yksilöimään esimerkiksi ominaisuuksiltaan, vaan riittävää olisi, että henkilö tai henkilöryhmä voitaisiin yksilöidä esimerkiksi harjoitetun toiminnan kautta. Perusteluissa todetaan myös, että tietoverkossa toimittaessa voi olla käytännössä mahdotonta määrittää tietty kohdehenkilö, koska henkilöitä voi ilmaantua esimerkiksi keskusteluun nopeassa tahdissa ja toisaalta he voivat poistua keskustelusta yhtä nopeasti. Perustelujen lausumat ovat sinällään ymmärrettäviä, mutta samalla sääntelyn riittävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta ongelmallisia.

Kun yksinomaan tietoverkossa toteutettava peitetoiminta olisi uusi oma tiedustelumenetelmänsä, se olisi huomioitava myös lain tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamista koskevassa 89 §:ssä.

55 a § Näytteenotto paikkatiedustelussa

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uusi pykälä näytteenotosta paikkatiedustelussa.

Myös tähän toimenpiteeseen liittyy tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamiseen ja tiedusteluvaltuutetulle tehtäviin ilmoituksiin vaikuttava kysymyksensä siitä, onko näytteenottoa paikkatiedustelussa pidettävä itsenäisenä tiedustelumenetelmänä.

56 a § Aineen, omaisuuden tai esineen tilapäinen haltuunotto

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uusi pykälä aineen, omaisuuden tai esineen tilapäisestä haltuunotosta. Aineen, omaisuuden tai esineen tilapäinen haltuunotto liittyisi lakiin lisättäväksi ehdotetun uuden pykälän mukaiseen näytteenottoon paikkatiedustelussa ja laissa jo nykyisin olevan pykälän mukaiseen jäljentämiseen.

Myös tähän toimenpiteeseen liittyy tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamiseen ja tiedusteluvaltuutetulle tehtäviin ilmoituksiin vaikuttava kysymyksensä siitä, onko aineen, omaisuuden tai esineen tilapäistä haltuunottoa pidettävä itsenäisenä tiedustelumenetelmänä.

61 a § Valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuva tiedustelu ja 61 b § Valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvasta tiedustelusta päättäminen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uudet pykälät valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvasta tiedustelusta ja valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvasta tietojärjestelmätiedustelusta päättämisestä (jälkimmäisen pykälän otsikko on tosin muotoiltu rinnakkaistekstissä hieman eri tavoin).

Tiedustelumenetelmän käytön kohteena olisi säännösehdotuksen mukaan tietojärjestelmän se osa, joka toteuttaa tai edesauttaa tiedustelutehtävän kohteena olevaa toimintaa tai joka tallentaa tai välittää tiedustelutehtävän kohteena olevaan toimintaan liittyviä tietoja. Tiedustelumenetelmän käytön kohde olisi tämän ja hallituksen esityksen perusteluissa todetun perusteella varsin väljästi muotoiltu, mikä olisi sääntelyn riittävän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta ongelmallista. Säännösehdotuksen mukaan tietojärjestelmän tulisi olla valtiollisen toimijan hallinnoima tai käyttämä. Hallituksen esityksen perusteluissa todetun perusteella valtiollisen toimijan hallinnoimilla tietojärjestelmillä näytettäisiin tarkoitettavan valtiollisen toimijan sisäisiä tietojärjestelmiä ja valtiollisen toimijan käyttämissä tietojärjestelmissä voisi olla puolestaan kyse esimerkiksi valtiollisen toimijan käyttöönsä kaappaamista tietojärjestelmistä. Säännösehdotus itsessään ei kuitenkaan rajaisi muiden kuin valtiollisen toimijan sisäisten tietojärjestelmien käyttämistä vain tällaisiin tietojärjestelmien kaappaustilanteisiin.

Valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuva tiedustelu olisi sitä täsmällisemmin ja tarkkarajaisemmin säänneltyjen telekuuntelun, tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta, televalvonnan ja teknisen laitetarkkailun kanssa osittain päällekkäinen tiedustelumenetelmä. Tiedustelumenetelmien keskinäistä suhdetta määritettäessä tulisivat arvioitaviksi erilaiset tarpeellisuus- ja välttämättömyysvaatimukset. Tiedustelumenetelmän käytön tarpeellisuutta tai välttämättömyyttä voidaan arvioida toisaalta suhteessa tiedustelumenetelmien käytön yleisten edellytysten mukaiseen tiedustelutehtävän kannalta hyödyllisten tai tärkeiden tietojen saamiseen ja toisaalta suhteessa muihin tiedustelumenetelmiin. Jälkimmäisen osalta voi olla kyse tietyn tiedustelumenetelmän käyttöä koskevasta nimenomaista viimesijaisuusvaatimuksesta tai tiedustelutoiminnan yleisiin periaatteisiin kuuluvien suhteellisuusperiaatteen ja vähimmän haitan periaatteen noudattamisesta.

Säännösehdotuksen mukaan sotilastiedusteluviranomaisen virkamies päättäisi toimenpiteen kohteena olevista teleosoitteista tai telepäätelaitteista taikka (teknisistä) laitteista tai ohjelmistoista tiedustelumenetelmää koskevan luvan voimassaolon aikana. Tässä ei olisi ilmeisesti kyse niinkään edellä teknisen laitetarkkailun ja telekuuntelun yhteydessä käsitellyn kaltaisesta kaksivaiheisesta tiedonhankintatoimenpiteen kohdistamista koskevasta päätöksenteosta, vaan pikemminkin asetelmasta, joka muistuttaisi tilannetta, jossa tuomioistuin on päättänyt tietoliikennetiedustelussa käytettävien hakuehtojen luokista ja tiedusteluviranomainen määrittää tuomioistuimen päätöstä toimeenpannessaan noiden hakuehtojen luokkien mukaiset hakuehdot. Tiedusteluvalvontavaltuutetun tällaiseen tuomioistuimen päätökseen toimeenpanoon liittyvään tietoliikennetiedustelussa käytettävien hakuehtojen määrittämiseen kohdistama jälkivalvonta poikkeaa luonteeltaan tiedusteluvalvontavaltuutetun tiedonhankintatoimenpiteen kohdistamista koskevaan kaksivaiheiseen päätöksentekoon liittyvän tuomioistuimen päätöstä tarkentavan tiedusteluviranomaisen päätöksen tekemisen valvonnasta.

62 § Ulkomaan tietojärjestelmätiedustelu ja 63 § Ulkomaan tietojärjestelmätiedustelusta päättäminen

Lain pykäliä ulkomaan tietojärjestelmätiedustelusta ja ulkomaan tietojärjestelmätiedustelusta päättämisestä ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä mahdollistettaisiin myös tietoteknisten toimenpiteiden tekeminen osana ulkomaan tietojärjestelmätiedustelua.

Tietoteknisten toimenpiteiden tekemisen kaltainen uudentyyppinen sotilastiedusteluviranomaisen vaikuttamistoimivaltuus olisi periaatteellisesti hyvin merkittävä. Toimenpiteitä tehtäisiin osana ulkomaan tietojärjestelmätiedustelua. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kyse olisi ensisijaisesti tiedonhankinnasta, mutta ehdotetussa säännöksessä ei tiedonhankinnan ja vaikuttamisen välisen kytkennän vahvuudelle asetettaisi tarkempia vaatimuksia. Ehdotetussa säännöksessä olisi perusteltua mainita selvyyden vuoksi nimenomaisesti toimenpiteiden tarkoitus eli säännöksessä tarkoitettujen uhkien torjuminen tietojärjestelmän toiminta estämällä tai sen toimintaa haittaamalla. Toimenpiteiden tekemisen osalta keskeisiä kysymyksiä olisivat, minkälaisia uhkia niillä torjuttaisiin, minkälaisia vaikutuksia niillä aiheutettaisiin sekä miten täsmällisesti ja tarkkarajaisesti tästä säädettäisiin. Sekä tietojärjestelmän aiheuttamilla uhkilla että tietojärjestelmän toimintaan puuttumisella voisi olla digitaaliseen ympäristöön kohdistuvien vaikutusten lisäksi myös välillisiä vaikutuksia fyysisessä ympäristössä. Sekä uhkat että niiden torjuntatoimet voivat olla myös informaatiovaikuttamisen kaltaisia. Erilaisiin uhkiin ja niiden erilaisiin torjuntatoimiin liittyy myös kysymys siviili- ja sotilasviranomaisten välisestä työnjaosta eli siviili- ja sotilastoimijoiden, siviili- ja sotilastoimien sekä siviili- ja sotilaskohteiden erottelusta. Ehdotetussa säännöksessä olisi toimenpiteiden tekemiselle asetettu kansainvälisen oikeuden mukaisuutta, välttämättömyyttä, suhteellisuutta ja väliaikaisuutta koskevat vaatimukset. Kuten hallituksen esityksen perusteluistakin ilmenee, digitaalisessa ympäristössä harjoitettavaan tiedonhankintaan ja aseellisen hyökkäyksen kynnystä ylittämättömään vaikuttamiseen liittyvien uhkien ja vastaavasti niiden torjuntatoimien kansainvälisoikeudellisesta asemasta esiintyy erilaisia tulkintoja. Vaikuttamistoimenpiteiden välttämättömyyden ja suhteellisuuden arvioiminen voi olla erilaisten uhkien sekä niihin kohdistuvan eriasteisten ja tavoitteiltaan erilaisten vaikuttamistoimenpiteiden yhteydessä vielä tiedonhankintatoimenpiteiden välttämättömyyden ja suhteellisuuden arvioimistakin haasteellisempaa. Toimenpiteiden tekemistä koskevaan strategisen, operatiivisen ja taktisen tason päätöksentekoon liittyisi kysymys toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten ennakoinnista sekä niitä koskevan poliittisen ja oikeudellisen vastuun jakautumisesta. Tietojärjestelmän toimintaan puuttumisen vaikutusten ennakoiminen voi olla normaaliolojen tavanomaisen voimankäytön vaikutusten ennakointia vaikeampaa.

64 § Ulkomailla tapahtuva sotilastiedustelu

Lain ulkomailla tapahtuvaa sotilastiedustelua koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että ulkomailla tapahtuvassa sotilastiedustelussa ja tiedustelumenetelmien käytössä voitaisiin jättää soveltamatta myös säännöstä, jonka mukaan tietolähteen ohjatussa käytössä tietoja ei saa pyytää hankittavaksi sellaisella tavalla, joka edellyttäisi viranomaiselle kuuluvien toimivaltuuksien käyttöä. Pykälään ehdotetaan myös tehtäväksi lisäys, jonka mukaan tiedustelutoimintaan liittyvästä yksittäisen tiedustelumenetelmän käytöstä päättäisi sotilastiedusteluviranomaisen virkamies.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan voimassa olevien säännösten takia epäselvyyttä on aiheuttanut ulkomailla tapahtuvan sotilastiedustelun osalta se, onko kiellossa käyttää viranomaistoimivaltuuksia kyse suomalaisten viranomaisten vai kohdevaltion viranomaisten toimivaltuuksista. Perusteluissa todetaan myös, että joissakin valtioissa viranomaisten toimivaltuudet saattavat olla erittäin laajoja, minkä vuoksi voi jäädä epäselväksi se, käyttääkö tietolähde viranomaistoimivaltuuksia vai ei. Säännökseen ehdotettu muutos ei antaisi kuitenkaan selvää vastausta siihen, poistettaisiinko kielto käyttää viranomaistoimivaltuuksia kohdevaltion viranomaisten suomalaisen viranomaisten toimivaltuuksista poikkeavien toimivaltuuksien osalta vai myös suomalaisten viranomaisten toimivaltuuksien osalta.

Päätöksentekomenettelyä koskevan lisäyksen osalta voisi olla perusteltua käyttää ilmaisua tiedustelutoimintaan liittyvästä yksittäisen tiedustelumenetelmän käytöstä saa päättää myös sotilastiedusteluviranomaisen virkamies. Tällöin olisi selvää, että yksittäisen tiedustelumenetelmän käytöstä voisi edelleenkin päättää myös Pääesikunnan tiedustelupäällikkö.

66 § Teknisten tietojen käsittely viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseksi sekä 67 § Teknisten tietojen käsittelystä päättäminen viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseksi

Lain pykälät teknisten tietojen käsittelystä ja teknisten tietojen käsittelystä päättämisestä ehdotetaan muutettavaksi pykäliksi teknisten tietojen käsittelystä viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseksi sekä teknisten tietojen käsittelystä päättämisestä viestintäverkon osan sekä tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten tunnistamiseksi.

Teknisten tietojen käsittelyssä tiedonhankintatoimenpide kohdistettaisiin nykyiseen tapaan tiettyihin viestintäverkon osiin. Tiedonhankintatoimenpiteellä voitaisiin kerätä nykyiseen tapaan tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai verkkoalueelta tuleva tai tietylle maantieteelliselle alueelle tai verkkoalueelle menevä tietoliikenne taikka jatkossa myös tietyn kohteen tietoliikenne. Tietojen keräämiseltä poistettaisiin nykyinen hetkellisyyden vaatimus, mutta kerätyn tietoliikenteen tallentamiselle asetettaisiin uusi viiden prosentin enimmäismäärä suhteessa viestintäverkon kapasiteettiin. Kyse olisi käytännössä tietystä datamäärästä per tietty ajanjakso. Kerätyn tietoliikenteen tallentaminen liittyisi hallituksen esityksessä ehdotettuun mahdollisuuteen hyödyntää tietoja takautuvasti. Kerätyn tietoliikenteen käsittely koskisi tietoliikenteen teknisiä tietoja, joilla tarkoitetaan sotilastiedustelusta annetun lain 10 §:n 11 kohdan määritelmäsäännöksen mukaan muita kuin viestin sisältöön kuuluvia tietoliikenteen tietoja. Tietoliikenteen teknisiä tietoja luonnehditaan hallituksen esityksen perusteluissa viestintäverkon eri tasojen metatiedoiksi. Viestin sisältöön kuulumattomia tietoja ovat myös viestin välitystiedot. Teknisten tietojen käsittelyssä tiedonhankinnan tarkoituksena voisi olla nykyiseen tapaan tilastollisen analyysin tekeminen tietyltä maantieteelliseltä alueelta tai verkkoalueelta tulevasta tai tietylle maantieteelliselle alueelle tai verkkoalueelle menevästä tietoliikenteestä tietoliikennetiedustelun kohdentamiseksi viestintäverkon osaan taikka jatkossa myös tietoliikenteen reitittymisen ja muutosten seuraaminen. Hallituksen esityksen perusteluissa todetun perusteella tietoliikenteen reitittymisen seuraaminen vaikuttaisi liittyvän tietyn kohteen tietoliikenteeseen ja tietoliikenteen muutosten seuraaminen tietoliikenteeseen yleisemminkin. Teknisten tietojen käsittelyä koskevassa lupavaatimuksessa ja päätöksessä olisi tosin mainittava vaihtoehtoisesti maantieteellinen alue tai verkkoalue, jolta tulevaan tai jolle menevään tietoliikenteeseen teknisten tietojen käsittely kohdistetaan, taikka kohde, jonka tietoliikenteen reitittymistä tai muutosta seurataan. Ehdotettujen säännösten mukaan teknisten tietojen käsittelyssä ei saisi muodostua tietoa, josta voidaan tunnistaa yksittäinen luonnollinen henkilö. Yksittäisen luonnollisen henkilön tunnistamisen osalta voidaan erottaa toisistaan tilanteet, joissa yksittäistä luonnollista henkilöä ei pystytä tunnistamaan, tilanteet, joissa yksittäinen luonnollinen henkilö pystyttäisiin tunnistamaan, mutta sitä ei tehdä kyseisen toimivaltuuden käytön nojalla, ja tilanteet, joissa yksittäinen luonnollinen henkilö tunnistetaan. Yksittäisen luonnollisen henkilön tietyn toimivaltuuden käytön nojalla tunnistamatta jättämistä voidaan tukea edellä mainituilla tietojenkäsittelyprosessin eri vaiheiden automatisoinnilla ja organisatorisella eriyttämisellä.

67 a § Tietoliikennetiedustelu hakuehtojen määrittämiseksi ja 67 b § Hakuehtojen määrittämisestä päättäminen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uudet pykälät tietoliikennetiedustelusta hakuehtojen määrittämiseksi ja hakuehtojen määrittämisestä päättämisestä.

Tietoliikennetiedustelussa hakuehtojen määrittämiseksi olisi kyse tietoliikenteen teknisten tietojen käsittelyn ja hakuehtojen käyttöön perustuvan varsinaisen tietoliikennetiedustelun väliin sijoittuvasta toimivaltuudesta. Tietoliikennetiedustelussa hakuehtojen määrittämiseksi tiedonhankintatoimenpide kohdistettaisiin teknisten tietojen käsittelyn tapaan tiettyihin viestintäverkon osiin. Tiedonhankintatoimenpiteellä kerättäisiin tietoliikennettä sen oletetun säännönmukaisuuden tai ominaispiirteen perusteella. Tietoliikenteen säännönmukaisuuden tai ominaispiirteen osalta hallituksen esityksen perusteluissa viitataan muun muassa tietoliikenteen erilaisiin protokolliin. Tietoliikenteen keräämiselle ja tallentamiselle asetettaisiin samanlainen viiden prosentin enimmäismäärä suhteessa viestintäverkon kapasiteettiin kuin teknisten tietojen käsittelyn yhteydessä tallennettaville teknisille tiedoille. Myös tässä olisi käytännössä kyse tietystä datamäärästä per tietty ajanjakso ja myös tässä kerättyjen tietojen tallentaminen liittyisi hallituksen esityksessä ehdotettuun mahdollisuuteen hyödyntää tietoja takautuvasti. Tietoliikennetiedustelussa hakuehtojen määrittämiseksi kerätyn tietoliikenteen käsittelyn olisi tapahduttava tietoliikenteen konekielisessä muodossa. Tietoliikenteen konekielistä muotoa luonnehditaan hallituksen esityksen perusteluissa kokonaisvaltaiseksi tavuvirraksi, joka sisältää kaikki protokollakerrokset. Tietoliikenteen käsittelyssä ei saisi hyödyntää viestin merkityssisällössä olevia tietoja. Hallituksen esitykseen sisältyvissä eri säännösehdotuksissa ja niiden perusteluissa käytetään ilmaisuja merkityssisältö, semanttinen sisältö, kielelliset ilmaisut sekä puhutun ja kirjoitetun kielen ilmaisut ilmeisesti samassa tarkoituksessa. Tietoliikennetiedustelussa hakuehtojen määrittämiseksi tiedonhankinnan tarkoituksena olisi tietoliikennetiedustelun tarkempi kohdentaminen ja hakuehtojen määrittäminen. Sen tuloksena ei saisi syntyä viestin sisältöä kuvaavaa tietoa tai tietoa, josta voidaan tehdä henkilön yksityiselämää koskevia päätelmiä. Hallituksen esityksen perusteluissa ei kuvata tarkemmin sitä, mitä henkilön yksityiselämää koskevilla päätelmillä tarkoitettaisiin. Perusteluissa todetaan kuitenkin, että tietoliikennetiedustelulla hakuehtojen määrittämiseksi ei voitaisi selvittää yleensäkään tietyn henkilön viestintää tai muuta toimintaa.

68 § Valtiolliseen toimijaan kohdistuva tietoliikennetiedustelu ja 69 § Valtiolliseen toimijaan kohdistuvasta tietoliikennetiedustelusta päättäminen

Lain pykälä valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta ehdotetaan muutettavaksi pykäläksi valtiolliseen toimijaan kohdistuvasta tietoliikennetiedustelusta ja myös lain pykälään valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta päättämisestä ehdotetaan tehtäväksi eräitä muutoksia (jälkimmäisen pykälän otsikko on tosin muotoiltu rinnakkaistekstissä pykälän nykyisen otsikon mukaisella tavalla).

Toimivaltuutta koskevassa säännöksessä nykyisin käytetty ilmaisu tiedon hankkimisesta valtiollisen toimijan tietoliikenteestä ehdotetaan muutettavaksi ilmaisuksi tiedon hankkimisesta valtiollisesta toimijasta ja sen tietoliikenteestä. Jää jonkin verran epäselväksi, varmistettaisiinko muutoksella pelkästään se, että toimivaltuuden käyttö voitaisiin kohdistaa myös muun tietoliikenteen seassa kulkevaan valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen, vai voitaisiinko toimivaltuuden käyttö kohdistaa muutoksen jälkeen myös valtiollista toimijaa koskevaan tietoon muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteessä. Ensimmäiseen tulkintavaihtoehtoon liittyy sekä nykyisen että ehdotetun säännöksen maininta valtiollisen toimijan viestinnän käsittelystä ja jälkimmäiseen tulkintavaihtoehtoon ehdotetun säännöksen maininta valtiollista toimijaa kuvaavien hakuehtojen käytöstä. Jälkimmäisessä tulkintavaihtoehdossa valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvan tiedustelun ja muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvan tiedustelun välinen raja jäisi kuitenkin epäselväksi. Valtiollisen toimijan tietoliikennettä on sekä valtiollisen toimijan edustajien tai valtiollisten toimijoiden edustajien välinen tietoliikenne että valtiollisen toimijan edustajan ja muun henkilön välinen tietoliikenne. Ensin mainitun ei ole tulkittu kuuluvan luottamuksellisen viestin salaisuuden piiriin. Vastaavasti alkuperäisten siviilitiedustelua ja sotilastiedustelua koskeneiden hallituksen esitysten HE 202/2017 vp ja HE 203/2017 vp perusteluissa todettiin, että valtiolliseen toimijaan kohdistettavan tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä olevaa tietojen saamisen tarpeellisuutta sovelletaan kahden valtiollisen toimijan väliseen viestintään, kun taas valtiollisen toimijan ja muun toimijan välisen viestinnän osalta tulee sovellettavaksi korkeampi tietojen saamisen välttämättömyyden kynnys. Tietoliikenteeseen kohdistuvan tiedustelun yhteydessä voi tiedonhankinnan kohteena olla toisaalta organisaatiomuotoisen valtiollisen toimijan tai sellaisen valtiollista toimijaa edustavan luonnollisen henkilön, joka on itsekin valtiollinen toimija, tietoliikenne taikka toisaalta sellaisen muun valtiollisen toimijan toimintaan liittyvän luonnollisen henkilön tai valtiollisen toimijan toiminnasta muuten tietävän luonnollisen henkilön, joka ei ole itse valtiollinen toimija, tietoliikenne.

Valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvassa tiedustelussa tiedonhankintatoimenpide kohdistetaan tiettyyn viestintäverkon osaan. Tiedonhankintatoimenpiteellä hankitaan tietoja hakuehtoja käyttämällä. Toisin kuin nykyisin, ehdotettujen säännösten mukaan hakuehtona voitaisiin väliaikaisesti käyttää Suomessa oleskelevan henkilön hallussa olevan tai tämän muuten oletettavasti käyttämän telepäätelaitteen tai teleosoitteen yksilöiviä tietoja. Hallituksen esityksen perusteluissa viitataan tältä osin erityisesti tilanteeseen, jossa käynnissä olevaa tietoliikennetiedustelua jatketaan tietoliikennetiedustelun kohteena olevan henkilön saapuessa yllättäen Suomeen. Ehdotettu säännös itsessään tai hallituksen esityksen perustelut eivät kuitenkaan rajaisi mahdollisuutta käyttää Suomessa oleskelevan henkilön hallussa olevan tai tämän muuten oletettavasti käyttämän telepäätelaitteen tai teleosoitteen yksilöiviä tietoja hakuehtona pelkästään tällaisiin tilanteisiin. Todettakoon henkilön yllättävään Suomeen saapumiseen liittyen, että hallituksen esityksessä ehdotettu telekuuntelua ja tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta koskeva mahdollisuus tiedusteluviranomaisen virkamiehen kiirepäätökseen ja jo nykyisin voimassa oleva televalvontaa koskeva vastaava mahdollisuus vähentävät sinällään tällaisen tilanteen ongelmallisuutta. Ehdotetun säännöksen vaatimus Suomessa oleskelevan henkilön hallussa olevan tai tämän muuten oletettavasti käyttämän telepäätelaitteen tai teleosoitteen yksilöivien tietojen hakuehtona käyttämisen väliaikaisuudesta ilmaisisi tietoliikennetiedustelua täsmällisemmin ja tarkkarajaisemmin säänneltyjen telekuuntelun, tietojen hankkimisen telekuuntelun sijasta ja televalvonnan lähtökohtaista ensisijaisuutta suhteessa valtiolliseen toimijaan kohdistuvaan tietoliikennetiedusteluun. Valtiolliseen toimijaan kohdistuvan tietoliikennetiedustelun osalta ei ole asetettu rajoituksia hakuehtoja käyttämällä hankittujen tietojen käsittelemiselle. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös mahdollisuutta hyödyntää tietoja takautuvasti. Valtiolliseen toimijaan kohdistuvassa tietoliikennetiedustelussa tiedonhankinnan tarkoituksena olisi tiedon saanti valtiollisen toimijan tietoliikenteestä tai edellä käsitellyn muutettua säännöstä koskevan toisen tulkintavaihtoehdon mukaan myös tiedon saanti valtiollisesta toimijasta.

70 § Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuva tiedustelu ja 71 § Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta päättäminen

Lain pykäliin muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta ja muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta päättämisestä ehdotetaan tehtäväksi eräitä muutoksia.

Samoin kuin valtiolliseen toimijaan kohdistuvassa tietoliikennetiedustelussa, muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvassa tiedustelussa tiedonhankintatoimenpide kohdistetaan tiettyyn viestintäverkon osaan. Tiedonhankintatoimenpiteellä hankitaan myös sen yhteydessä tietoja hakuehtoja käyttämällä. Toisin kuin nykyisin, ehdotettujen säännösten mukaan hakuehtona voitaisiin myös sen yhteydessä väliaikaisesti käyttää Suomessa oleskelevan henkilön hallussa olevan tai tämän muuten oletettavasti käyttämän telepäätelaitteen tai teleosoitteen yksilöiviä tietoja. Tällaisten tietojen hakuehtona käyttämistä on käsitelty edellä valtiolliseen toimijaan kohdistuvan tietoliikennetiedustelun osalta. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvan tiedustelun osalta sen suhteeseen sitä täsmällisemmin ja tarkkarajaisemmin säänneltyihin telekuunteluun, tietojen hankkimiseen telekuuntelun sijasta ja televalvontaan vaikuttaisi sen käytölle sekä nykyisessä että ehdotetussa säännöksessä asetettu nimenomainen viimesijaisuusvaatimus eli soveltamisedellytys, jonka mukaan tiedot eivät ole hankittavissa muulla tiedustelumenetelmällä. Toisin kuin nykyisin, myös muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvassa tiedustelussa voitaisiin käyttää viestin sisältöön kohdistuvia hakuehtoja. Kielellisiä ilmaisuja voitaisiin käyttää hakuehtona kuitenkin ainoastaan yhdessä teknisten tietojen kanssa. Samoin kuin valtiolliseen toimijaan kohdistuvassa tietoliikennetiedustelussa, muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvan tiedustelun osalta ei ole asetettu rajoituksia hakuehtoja käyttämällä hankittujen tietojen käsittelemiselle. Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös sen osalta mahdollisuutta hyödyntää tietoja takautuvasti. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvassa tiedustelussa tiedonhankinnan tarkoituksena olisi tiedon saanti muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteestä.

77 § Tiedustelumenetelmää käyttävän virkamiehen turvaaminen

Lain pykälää tiedustelumenetelmää käyttävän virkamiehen turvaamisesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että virkamiehen turvallisuuden varmistamiseksi olisi mahdollista paitsi virkamiehen, myös toiminnassa käytettävän tilan varustaminen kuuntelun ja katselun mahdollistavalla teknisellä laitteella. 

Nykyinen virkamiehen teknisellä laitteella varustaminen kattaa lähinnä teknisen laitteen virkamiehen yllä oleviin vaatteisiin tai hänen mukanaan olevaan esineeseen sijoittamisen. Ehdotetun kaltainen tilan varustamista koskeva muutos herättäisi kysymyksen sen sekä teknisen kuuntelun ja teknisen katselun välisestä suhteesta. Jotta tilan kuuntelun ja katselun mahdollistavalla teknisellä laitteella varustamisen voitaisiin katsoa olevan virkamiehen turvallisuuden varmistamiseksi toteutettavaa, kuuntelun ja katselun olisi ilmeisesti rajauduttava ajallisesti ja alueellisesti peiteltyä tiedonhankintaa, peitetoimintaa tai valeostoa toteuttavan taikka tietolähdetoimintaa valmistelevan tai toteuttavan virkamiehen ja hänelle mahdollisen turvallisuusuhan aiheuttavan henkilön väliseen vuorovaikutustilanteeseen. Todettakoon, että eduskunnan käsiteltävinä olevissa poliisin ja Rajavartiolaitoksen uhkaperusteista rikostiedustelua koskevissa hallituksen esityksissä HE 121/2026 vp ja HE 140/2026 vp ehdotetaan virkamiehen turvaamista koskevia säännöksiä laajennettavaksi kattamaan myös virkamiehen varustaminen seurannan mahdollistavalla teknisellä laitteella. On tulkinnanvaraista, edellyttäisikö oikeusvaltioperiaate yleensäkään virkamiehen seurannan mahdollistavaa nimenomaista sääntelyä, ja epäselvää, mitä vastakohtaispäätelmiä tällaisesta enemmänkin informatiivisluonteisesta sääntelystä mahdollisesti tehtäisiin viranomaisen virkamiesten muihin tehtäviin ja muiden viranomaisten virkamiehiin liittyvien turvaamistarpeiden osalta.

78 § Tietolähteen turvaaminen

Lain tietolähteen turvaamista koskevan pykälän nykyinen 5 momentti ehdotetaan siirrettäväksi lakiin lisättäväksi ehdotettuun tietolähteen hengen ja terveyden turvaamista koskevaan uuteen 78 a §:ään.

Sekä lain muutetussa 78 §:ssä että sen uudessa 78 a §:ssä olisi kyse tietolähteen hengen ja terveyden turvaamisesta. Todettakoon, että eduskunnan käsiteltävinä olevissa poliisin ja Rajavartiolaitoksen uhkaperusteista rikostiedustelua koskevissa hallituksen esityksissä HE 121/2026 vp ja HE 140/2026 vp ehdotetaan tietolähteen turvaamista koskevia säännöksiä laajennettavaksi kattamaan myös tietolähteen varustaminen seurannan mahdollistavalla teknisellä laitteella.

78 a § Tietolähteen hengen ja terveyden turvaaminen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uusi pykälä tietolähteen hengen ja terveyden turvaamisesta. Pykälässä mahdollistettaisiin tietolähteen Suomeen järjestäminen tämän turvallisuuden varmistamiseksi. Pykälään myös siirrettäisiin lain 78 §:n nykyinen 5 momentti.

Ehdotetun säännöksen mukainen tietolähteen Suomeen järjestäminen poikkeaisi luonteeltaan merkittävästi tietolähteen turvaamista koskevien nykyisten säännösten mukaisista henkilön tietolähderoolin ja siihen liittyen henkilöllisyyden paljastumista estävistä toimista. Kyse voisi olla myös toimista, joilla mahdollistettaisiin maahantuloa valvovan viranomaisen valvontatoimilta välttyminen tai maahantuloa valvovan viranomaisen erehdyttäminen. Ehdotetun säännöksen mukaan tietolähteellä olisi oikeus saapua maahan tietolähteen Suomeen järjestämisen tilanteessa sekä käyttää maahantulon yhteydessä sotilastiedusteluviranomaisen hänelle käytettäväksi antamia vääriä tietoja, merkintöjä ja asiakirjoja. Ehdotetussa säännöksessä ei ilmeisesti olisi kyse varsinaisesta oikeudesta saapua maahan, vaan maahan saapumisen rankaisemattomuudesta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan rikoslain 17 luvun valtionrajarikosta koskevaan 7 §:ään tehtäväksi tähän liittyvä tietolähteen Suomen rajan ylittämistä koskeva muutos ja hallituksen esityksen perusteluissa viitataan myös tällaiseen tilanteeseen liittyvän rikoslain 16 luvun 7 §:ssä tarkoitetun rekisterimerkintärikoksen ja rikoslain 16 luvun 5 §:ssä tarkoitetun väärän henkilötiedon antamisen rankaisemattomuuteen.

85 § Tiedustelumenetelmän käytön keskeyttäminen

Lain pykälä telekuuntelun, teknisen kuuntelun, radiosignaalitiedustelun, teknisen laitetarkkailun ja paikkatiedustelun keskeyttämisestä muutettaisiin pykäläksi tiedustelumenetelmän käytön keskeyttämisestä. Pykälään muun muassa lisättäisiin valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvaa tiedustelua koskevat säännökset.

Valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuva tiedustelu olisi keskeytettävä siltä osin, kun se kohdistuisi luvan kohteena olevaan tietojärjestelmään kuulumattomaan tietojenkäsittelylaitteeseen, tiedonsiirtolaitteeseen tai tietoja käsittelevään ohjelmistoon. Pykälässä käytetty tietojärjestelmän osien luonnehdinta poikkeaa jossakin määrin niistä tietojärjestelmän ja sen osien luonnehdinnoista, joita käytetään pykälissä valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvasta tiedustelusta ja valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvasta tiedustelusta päättämisestä.

89 § Ilmoitusvelvollisuus, 89 a § Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikennetiedustelusta ilmoittaminen sekä 89 b § Ilmoituksen tekeminen, lykkääminen ja tekemättä jättäminen

Lain pykälä tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamisesta ehdotetaan muutettavaksi pykäläksi ilmoitusvelvollisuudesta. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikennetiedustelusta ilmoittamista koskeva sääntely sekä ilmoituksen tekemistä, lykkäämistä ja tekemättä jättämistä koskeva sääntely ehdotetaan eriytettäväksi lakiin lisättäväksi ehdotettuihin kokonaan uusiin 89 a ja 89 b §:ään

Joistakin hallituksen esityksen perusteluissa käytetyistä ilmaisuista välittyy ajatus, jonka mukaan tiedustelumenetelmän käytöstä sen kohteelle ilmoittamisen tarpeen ratkaisi se, minkälaisia tietoja tiedusteluviranomaisella on ollut tarkoitus hankkia eli minkälaiset tiedot ovat tiedustelutehtävän kannalta tarpeellisia. Tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamisen tarpeen arvioinnin kannalta olennaista on kuitenkin hankittujen tietojen luonne tiedonhankinnan tarkoitettuna kohteena olleen henkilön tai tiedonhankinnan kohteeksi tosiasiallisesti joutuneen henkilön näkökulmasta. Tiedonhankinnan kohteeksi tosiasiallisesti joutunut henkilö voi olla sellainen ensimmäisen asteen sivullinen, jolla on sinällään yhteys tiedonhankinnan tarkoitettuna kohteena olleeseen henkilöön. Kyse voi olla esimerkiksi tiedonhankinnan tarkoitettuna kohteena olleen henkilön kanssa viestineestä sivullisesta. Tiedonhankinnan kohteeksi voi tosiasiallisesti joutua myös täysin sivullinen toisen asteen sivullinen. Kyse voi tällöin olla esimerkiksi haittaohjelman toimintaan kohdistuvan tiedustelun tai hakuehtojen käyttöön perustuvan tietoliikennetiedustelun yhteydessä tiedusteluviranomaisen tietoon tulleesta kahden täysin sivullisen välisestä viestinnästä. Velvollisuus ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytöstä ei koske ensimmäisen asteen sivulliselle ilmoittamista. Myöskään tiedustelumenetelmän käytöstä toisen asteen sivulliselle ilmoittamisesta ei ole säädetty nimenomaisesti, vaikka lähtökohtainen tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittaminen voisi olla tällöin oikeussuojasyistä perusteltua. Hallituksen esityksen perusteluissa pidetään tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamisen merkitystä vähentävänä sitä, että tiedustelun kohteena olleella henkilöllä tai henkilöllä, joka epäilee olleensa tiedustelun kohteena, on tiedustelumenetelmän käytöstä hänelle ilmoittamisesta riippumatta joka tapauksessa oikeus tehdä tutkimispyyntö tiedusteluvalvontavaltuutetulle. Jos tiedustelun kohteena olleelle henkilölle ilmoitetaan tiedustelumenetelmän käytöstä, hänellä ja juuri hänellä on kuitenkin paremmat edellytykset mieltää mahdollinen tutkimispyynnön tekemisen tarve. 

Kuten edellä on todettu, kun yksinomaan tietoverkossa toteutettava peitetoiminta (46 a ja 46 b §) olisi uusi oma tiedustelumenetelmänsä, se olisi huomioitava myös lain ilmoitusvelvollisuutta koskevassa pykälässä. Kuten edellä on myös todettu, sillä pidetäänkö laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista (42 §), näytteenottoa paikkatiedustelussa (55 a §) ja aineen, omaisuuden tai esineen tilapäistä haltuunottoa (56 a §) itsenäisinä tiedustelumenetelminä, on vaikutusta mahdolliseen velvollisuuteen ilmoittaa erikseen niiden käytöstä. Kyseisiä menetelmiä ei ole huomioitu lain nykyisessä tai ehdotetussa ilmoitusvelvollisuutta koskevassa pykälässä. Kysymys lähtökohtaisesta tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamisen tarpeesta voisi herätä myös silloin, kun muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvassa tiedustelussa (70 ja 71 §) käytettäisiin hakuehtona Suomessa oleskelevan henkilön hallussa olevan tai tämän muuten oletettavasti käyttämän telepäätelaitteen tai teleosoitteen yksilöiviä tietoja.

Kuten nykyisinkin, tiedustelumenetelmän käytöstä ei olisi velvollisuutta ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön kohteelle, jos kohteena on ollut valtiollinen toimija. Ilmoittamisvelvollisuus määritetään tältä osin kohdehenkilökohtaisesti. Valtiollisen toimijan palveluksessa oleva tai valtiollisen toimijan määräyksessä ja ohjauksessa toimiva henkilö on itsekin valtiollinen toimija. Muu valtiollisen toimijan toimintaan liittyvä henkilö, vaikka toimisikin mahdollisesti valtiollisen toimijan ohjauksessa ja valvonnassa, tai valtiollisen toimijan toiminnasta muuten tietävä henkilö ei ole itse valtiollinen toimija.

Todettakoon, että lakiin lisättäväksi ehdotetun uuden 89 a §:n otsikossa käytetty tiedustelumenetelmän nimi on muotoiltu eri tavalla kuin lain nykyisissä ja ehdotetuissa 70 ja 71 §:ssä. Muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta ei jatkossa ilmoitettaisi tiedustelumenetelmän käytön kohteeksi joutuneelle. Nykyisinkään muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta ei ole velvollisuutta ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytön kohteeksi joutuneelle muun muassa silloin, kun tietoliikennetiedustelulla saatu tieto on hävitetty tietoliikennetiedustelulla saatujen tietojen hävittämistä koskevan säännöksen perusteella. Jatkossa muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvasta tiedustelusta olisi kuitenkin ilmoitettava tiedustelukieltoon liittyvälle osapuolelle. Tällainen tiedustelukieltoon liittyvä osapuoli olisi tiedonhankinnan osalta sivullisen asemassa, kun sotilastiedustelusta annetun lain 82 §:n 4 momentin mukaan tiedustelukiellot eivät koske tapauksia, joissa osapuoli osallistuu sotilastiedustelun kohteena olevaan toimintaan. Velvollisuutta ilmoittaa tiedustelukieltoon liittyvälle osapuolelle ei kuitenkaan olisi, jos tiedot olisi hävitetty. Ehdotetussa säännöksessä viitattaisiin tietojen hävittämisen osalta lain ehdotettuihin 85 ja 86 §:ään, joista 85 § ei kuitenkaan koskisi muun kuin valtiollisen toimijan tietoliikenteeseen kohdistuvaa tiedustelua.  

Lakiin lisättäväksi ehdotetussa uudessa 89 b §:ssä säädetyn perusteella ilmoittamisvelvollisuuden toteuttaminen kytkeytyisi tiedustelumenetelmän käytön kohteena olevan henkilön henkilöllisyyden ja Suomessa olevan asuinpaikan tiedossa olemiseen. Kun tarkoituksena ilmeisesti olisi, että ilmoitusta ei lähetettäisi muun muassa ilmoituksen vastaanottajan henkilöllisyyden varmistamisen vaikeuteen liittyvistä syistä ulkomaille, tämä voisi olla hyvä todeta nimenomaisesti. Myös ulkomailla asuvan henkilön osalta olisi sinällään mahdollista järjestää niin, että tieto ilmoittamistarpeesta ilmenisi viranomaisten tietojärjestelmistä henkilön mahdollisen maahan saapumisen yhteydessä. Oma kysymyksensä on se, kuinka intensiivisesti tiedusteluviranomaisen olisi pyrittävä henkilön henkilöllisyyttä tai asuinpaikkaa selvittämään ja olisiko tällainen selvittämisvelvollisuus ajallisesti rajoitettu.

96 § Viestinnän välittäjän ja datakeskuspalvelun tarjoajan avustamisvelvollisuus, 99 § Korvaus viestinnän välittäjälle ja datakeskuspalvelun tarjoajalle sekä 101 § Muutoksenhaku korvauspäätökseen

Lain pykälä teleyrityksen avustamisvelvollisuudesta muutettaisiin pykäläksi viestinnän välittäjän ja datakeskuspalvelun tarjoajan avustamisvelvollisuudesta sekä pykälä korvauksesta teleyritykselle pykäläksi korvauksesta viestinnän välittäjälle ja datakeskuspalvelun tarjoajalle. Lain teleyrityksen avustamisvelvollisuutta, korvausta teleyritykselle ja muutoksenhakua korvauspäätökseen koskevien pykälien soveltamisalaa laajennettaisiin tällöin kattamaan teleyritysten lisäksi myös muut viestinnän välittäjät ja myös datakeskuspalvelun tarjoajat. Viestinnän välittäjän ja datakeskuspalvelun tarjoajan avustamisvelvollisuutta koskeva pykälä kattaisi telekuuntelun ja televalvonnan ja teknisen seurannan toimeenpanon lisäksi myös valtiollisen toimijan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvan tiedustelun sekä mahdollistaisi telekuunteluun ja viestintäverkkoon kohdistuvaa valtiollisen toimijaan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuvaan tiedusteluun liittyvän pääsyn myös muihin kuin viestinnän välittäjän tai datakeskuspalvelun tarjoajan hallinnassa oleviin tiloihin.

Datakeskuspalvelun tarjoaja määritellään kyberturvallisuuslaissa. Todettakoon, että eräissä viranomaisten tiedonsaantioikeuksiin liittyvissä nykyisissä säännöksissä käytetään ja eräissä viranomaisten tiedonhankintatoimivaltuuksiin liittyvissä säännöksissä on ehdotettu käytettäväksi tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan käsitettä. Datakeskuspalvelun käsite sisältyy sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa määritellyn tietoyhteiskunnan palvelun käsitteen piiriin. Tietoyhteiskunnan palvelun käsite itsessään voi olla käytännössä osin tulkinnanvarainen sekä nopean teknologisen kehityksen myötä syntyvien uudentyyppisten palvelukonseptien ja palveluntarjoajien vuoksi myös vaikeasti ennakoitavasti laajentuva. Teleyrityksen avustamisvelvollisuutta koskevasta pykälästä on puuttunut poliisilain 5 luvun 61 §:n ja 5 a luvun 51 §:n sekä pakkokeinolain 10 luvun 63 §:n kaltainen tilaan pääsyä koskeva säännös. Edellä mainitut säännökset liittyvät tosin vain telekuunteluun. Toisaalta sotilastiedustelusta annetun lain 42 §:n ja poliisilain 5 a luvun 16 §:n laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista ja poisottamista koskevat säännökset liittyvät telekuunteluun, tietojen hankkimiseen telekuuntelun sijasta, televalvontaan, tekniseen kuunteluun, tekniseen katseluun, tekniseen seurantaan ja tekniseen laitetarkkailuun ja hallituksen esityksessä ehdotetaan, että sotilastiedustelusta annetun lain 42 §:n soveltamisalaa laajennettaisiin kattamaan myös valtiollisen toimijaan tietojärjestelmään kotimaassa kohdistuva tiedustelu (säännösehdotuksessa käytetään tältä osin virheellistä muotoilua) ja ulkomaan tietojärjestelmätiedustelu. Poliisilain 5 luvun 26 §:n ja pakkokeinolain 10 luvun 26 §:n laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista ja poisottamista koskevat säännökset liittyvät sen sijaan vain tekniseen laitetarkkailuun.

104 § Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä

Lain tietojen saantia yksityiseltä yhteisöltä koskevan pykälän soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se kattaisi teleyritysten ja yhteisötilaajien lisäksi myös muut viestinnän välittäjät ja myös datakeskuspalvelun tarjoajat sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöivien tietojen lisäksi myös palvelun käyttäjän tai tilaajan tunnistamiseksi tarpeelliset tiedot.

Kuten edellä on todettu, datakeskuspalvelun tarjoaja määritellään kyberturvallisuuslaissa. Hallituksen esityksen perusteluissa käsitellään datakeskuspalvelun tarjoajien sijasta virheellisesti tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajia. Pykälässä jo nykyisin mainitut sotilastiedustelun kohteena olevan henkilön tavoittamiseen tai henkilön liikkumisen selvittämiseen taikka tiedustelumenetelmän käytön tiettyyn henkilöön kohdentamiseen liittyvät tiedonsaantioikeudet voivat olla osittain päällekkäisiä tiedonhankintatoimivaltuuksien kanssa. Pykälään ehdotetut palvelun käyttäjän tai tilaajan tunnistamiseksi tarpeellisiin tietoihin liittyvät ja pykälässä jo nykyisin mainitut sotilastiedustelun kohteena olevan henkilön tai oikeushenkilön tunnistamiseen liittyvät tiedonsaantioikeudet voivat puolestaan olla osittain keskenään päällekkäisiä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan palvelun käyttäjät ja tilaajat liittyisivät tässä viestintäpalveluihin tai lisäarvopalveluihin.

Laki puolustusvoimista

8 b § Tiedonhankinta yleisesti saatavilla olevista lähteistä ja 8 c § Yleisesti saatavilla olevista lähteistä hankitun tiedon hävittäminen

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi kokonaan uudet pykälät tiedonhankinnasta yleisesti saatavilla olevista lähteistä ja yleisesti saatavilla olevista lähteistä hankitun tiedon hävittämisestä.

Puolustusvoimista annetun lain toimivaltaa koskevaan 2 lukuun lisättyinä säännöksiä tiedonhankinnasta yleisesti saatavilla olevista lähteistä voitaisiin soveltaa muuhunkin Puolustusvoimien toimintaan kuin sotilastiedusteluun. Kuten hallituksen esityksen perusteluistakin ilmenee, yleisesti saatavilla olevat lähteet voivat olla luonteeltaan hyvin monenlaisia. Tämän vuoksi voi olla tulkinnanvaraista, milloin oikeusvaltioperiaate edellyttää yleensäkään nimenomaista tiedonhankinnan yleisesti saatavilla olevista lähteistä mahdollistavaa sääntelyä, ja epäselvää, mitä vastakohtaispäätelmiä tällaisesta enemmänkin informatiivisluonteisesta sääntelystä mahdollisesti tehtäisiin muiden viranomaisten tiedonhankintamahdollisuuksien osalta. Toimivaltuutta edellyttävässä tiedonhankinnassa yleisesti saatavilla olevista lähteistä voi olla kyse havainnointiin (suunnitelmallinen tarkkailu) tai vuorovaikutukseen (peitelty tiedonhankinta ja peitetoiminta) perustuvasta tarkkailutyyppisestä tiedonhankinnasta taikka yleisvalvontatyyppisestä tiedonhankinnasta. Tiedonhankintatoimivaltuuksien käytön lisäksi tiedonhankinnassa yleisesti saatavilla olevista lähteistä voi olla kyse myös muusta tietojen keräämisestä viranomaisen henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn puitteissa. Oma kysymyksensä on virkamiehen mahdollisuus jättää ilmaisematta tai salata virkamiesasemansa tai henkilöllisyytensä tiedonhankinnan yhteydessä. Todettakoon, että eduskunnan käsiteltävinä olevissa poliisin ja Rajavartiolaitoksen uhkaperusteista rikostiedustelua koskevissa hallituksen esityksissä HE 121/2026 vp ja HE 140/2026 vp käytetään tiedonhankintaa yleisesti saatavilla olevista lähteistä koskevaan sääntelyyn toisenlaista lähestymistapaa, jossa automaattinen tiedonkerääminen avoimista lähteistä rinnastetaan luonteeltaan yleisvalvontatyyppiseen tekniseen valvontaan. Kun ehdotettu automaattista tiedonkeräämistä avoimista lähteistä koskeva sääntely sijoitettaisiin poliisilain nykyisin teknistä valvontaa ja tiedonsaantioikeuksia koskevaan 4 lukuun ja rajavartiolain toimivaltuussäännökset sisältävään 5 lukuun, ehdotettua sääntelyä sovellettaisiin poliisin, myös Suojelupoliisin, ja Rajavartiolaitoksen kaikkeen toimintaan. Kuten yleensäkin laajassa viranomaiskäytössä olevissa toimintamuodoissa, tiedonhankinnan yleisesti saatavilla olevista lähteistä yhteydessä korostuu toiminnan asianmukaisen ohjeistuksen, koulutuksen, dokumentoinnin ja sisäisen valvonnan merkitys.

Rikoslaki

17 luku 7 § Valtionrajarikos

Luvun pykälää valtionrajarikoksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtionrajarikosta koskeva rankaisemattomuus laajennettaisiin kattamaan myös edellä käsitelty sotilastiedustelusta annetun lain ehdotetun uuden 78 a §:n mukainen tietolähteen Suomen rajan ylittäminen.

Tuloverolaki

92 b § Todistelupalkkiot, vihjepalkkiot ja tietolähdetoiminnasta maksettavat palkkiot

Lain pykälää todistelupalkkioista, vihjepalkkioista ja tietolähdetoiminnasta maksettavista palkkioista ehdotetaan muutettavaksi siten, että myöskään tiedusteluviranomaisen avustamisesta maksettu palkkio ei olisi veronalaista tuloa.

Ehdotettua pykälää sovellettaisiin sotilastiedustelusta annetussa laissa ja poliisilaissa tarkoitettujen tietolähteiden osalta sekä tietojen hankkimisesta maksettuun palkkioon että tiedusteluviranomaisen avustamisesta maksettuun palkkioon. Kyse voi olla sekä perusmuotoisesta että ohjatusta tietolähteestä. Todettakoon, että tietolähteen hankkimat tiedot voivat olla viranomaisen tiedonhankinnan kohteena olevaa toimintaa koskevia tai viranomaisen tiedonhankintatoiminnan toteuttamista tukevia. Toisaalta pykälän otsikko ja pykälään ehdotetun muutoksen muotoilu ja toisaalta hallituksen esityksen perustelut jättävät jossakin määrin epäselväksi, voitaisiinko pykälää soveltaa myös muulle henkilölle kuin tietolähteelle tiedusteluviranomaisen avustamisesta maksettuun palkkioon.

Kimmo Hakonen
Tiedusteluvalvontavaltuutettu

Lisää luettavaa